keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Herkkyyden haasteita: ylivirittyneisyys

Niin kuin ehkä tiedätkin, koen itseni aika herkäksi ihmiseksi. Tunnen vahvasti suuntaan jos toiseenkin, vaikkei se aina päällepäin näkyisikään. Herkkyydessä on paljon hyvää, koen sen voimavarakseni enkä olisi minä ilman tätä synnynnäistä piirrettä.



Yhdestä herkkyyden mukanaan tuomasta asiasta voisin kuitenkin mielihyvin luopua, ja se on ylivirittyneisyys. Erilaiset asiat ja tilanteet kuormittavat herkkiä helpommin ja nopeammin kuin ei-herkkiä. Esimerkkejä voisivat olla vaikka jatkuvat kovat äänet, tilanteet, joissa on paljon (uusia) ihmisiä ja ärsykkeitä, uudet tilanteet, nälän tunne, kofeiini, huomion keskipisteeksi tahtomattaan joutuminen, liian vähäiset yöunet jne. Tänään taas totesin tuon kofeiinin vaikutuksen. Otin kahvilassa cappuccinon ja sen lisäksi vielä kahvijäätelöä, ja kyllähän se ihan fyysisinä reaktioina hetken päästä tuntui, sanoisin olleeni jonkinlaisissa kofeiinihuuruissa. Voin juoda yhden pienehkön kupin kahvia päivän aikana, ja siinä menee aikalailla sietokykyni raja. Harmi sinänsä, sillä olen muutamien vuosien aikana oppinut pitämään kahvista. No, onneksi on lempeämpiä vaihtoehtoja, kuten vihreää, valkoista ja yrttiteetä.


Miltä ylivirittyneisyys sitten tuntuu? Riippuu vähän tilanteesta ja voin kertoa vain omista kokemuksistani, sillä kaikki ovat yksilöitä. Ensimmäisenä huomaan fyysiset oireet, sydän saattaa alkaa lyömään nopeammin, kädet täristä tai sitten alan hikoilla kuin pieni sika tai ylihengittää. Keskittymiskyky herpaantuu, ja haluaisin vain päästä pois tilanteesta tai vähintäänkin istumaan, jos alkaa ihan pyörryttää. On sellainen olo, ettei olisi ihan täysin läsnä tilanteessa ja itsessään. 
Yksi tietynlaista ylivirittyneisyyttä ja kuormittumista aiheuttava asia on myös se, että herkillä on tapana nähdä ja tiedostaa ympärillä olevien henkilöiden mielentilat vähän liiankin tarkasti. Ei siinä vielä mitään, mutta sitten kun täytyy sienen lailla imeä nämä tunnetilat itseensä, niin se on monesti liikaa erityisesti negatiivisten tunteiden kanssa. Jos joku on vihainen, kärttyisä tai korottaa ääntään, se vaikuttaa omaan olooni huomattavasti, vaikka olenkin yrittänyt kehittää omaa sisäistä, muista riippumatonta rauhaani. Pystyn näissä tilanteissa jo paremmin menemään niin sanotusti oman turvallisen kuplani sisälle, mutta vielä on treenattavaa sen suhteen.



Olen vuosien varrella ehtinyt tottua siihen, että autonominen hermostoni reagoi herkästi. Tärkeintä onkin ollut oppia hyväksymään tämä asia, vaikkei se aina mukavaa olekaan. Omat selviytymiskeinoni ylivirittyneisyyteen ovat muun muassa seuraavat:

1. Odotan, että tunne menee ohi. Koska se menee.
2. Etsin rauhallisen paikan, jossa hengähtää, jos en jostain syystä voi tai halua lähteä tilanteesta pois.
3. Syön! Koska joskus muuksi virittyneisyyksi luulemani tila onkin puhdasta nälkää, eikä nälkä sovi minulle. Kokeilemalla se selviää.
4. Teen jotain, jonka tiedän rauhoittavan ja joka vie huomioni pois omista tuntemuksista. Esimerkiksi kamerani on pelastanut minut monesti.
5. Teen syvähengityksiä eli kiinnitän huomiota siihen, että hengitän alas palleaan asti rauhallisessa tahdissa. 
Kohtalotovereita? Ilmianna omat keinosi, niistä voi olla hyötyä niin minulle kuin muillekin ihmisille liiallisen virittyneisyyden kesyttämiseksi. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti