Ihana herkkyys – Suvi Bowellan

Jos pitäisi valita kaunein erityisherkkyydestä kirjoitettu kirja, se olisi todennäköisesti tämä Suvi Bowellanin uutuus Ihana herkkyys. Kirjahan on kuin karkki ja visuaalisesti itseäni hyvin miellyttävä, mikä on hyvin tyypillistä kaikille Hidasta elämää -sarjan kirjoille. Olen lukenut vain muutaman sarjan kirjoista, mutta selaillut monia pelkästään niiden kauneuden vuoksi. 

Kuten olen jo aiemmin kertonut Heli Heiskasen Herkkyyden voima -kirjaa käsittelevässä postauksessani, olen lukenut tästä aiheesta jo muutamankin kirjan. Sinänsä tämä kirja ei itselleni tuonutkaan uutta tietoa, mutta pidin silti sen lukemisesta. Kirja keskittyy paljon kirjailijan omiin kokemuksiin ja hyviksi havaitsemiin hyvinvointivinkkeihin sekä siihen, miten herkkyyden voi nähdä voimavarana. Mielestäni tämä on hyvä näkökulma, sillä kirja voi tavallaan toimia vertaistukenakin heille, jotka eivät vielä ole ymmärtäneet herkkyytensä hyviä puolia tai keskittyvät liikaa haasteisiin. Monille tällaiseen kauniiseen ja kevyen oloiseen kirjaan tarttuminen on myös varmasti helpompaa kuin paljon tutkimustietoa sisältävään teokseen.

Jos kuitenkin kaipaat tieteellisempää opusta, lue mielummin Elaine Aronin HSP – Erityisherkkä ihminen. Tai jos jotain siltä väliltä, niin vaikka tuo mainitsemani Heiskasen kirja.

Haluan tähän loppuun nostaa esille yhden hyvän pointin, joka erityisesti jäi mieleen ja joka joskus tuppaa unohtumaan. Herkillähän on välillä taipumusta elää liikaa oman päänsä sisällä, uppoutuen ajatuksiin, päiväuniin, murehtimiseen – toisin sanoen omaan kuplaansa. Sen vastapainoksi olisi hyvä muistaa olla läsnä omassa kehossaan ja huolehtia siitä. Tuohon liittyvät muun muassa kaikkien tietämät uni, ravinto ja liikunta, mutta myös maadoittuminen eli maayhteyden luominen. Voi vaikka halata puuta, kävellä paljain jaloin luonnossa tai miksei vaikka työntää sormet multaan omassa puutarhassa. Mikä olisikaan parempi tapa tuoda itsensä ajatuksistaan tähän hetkeen, kuin tuollainen juureva tekeminen! ♥